Onko elämässäsi jotain mitä olet aina halunnut kokeilla? Uusi harrastus, elämäntapamuutos tai jotain ihan muuta?
Kävikin ilmi että kuukausi on juuri oikean mittainen aika haastaa itseään, ei liian lyhyt eikä pitkä. Oli haasteen aihe mikä tahansa, oikealla asenteella jaksaa kyllä.
Sain tämän idean alunperin eräästä TED talkista, jossa Googlen seikkailunhaluinen insinööri lähti haastamaan itseään ja muita tällä lyhyellä puheenvuorollaan.
Puheesta inspiroituneena eräänä syksyisenä iltana päätin aloittaa samanlaisen haastesarjan. Tarvittiin vain itse haaste.
Halusin aloittaa jollakin helpolla, jotta onnistumisen elämys antaisi riittävän motivaation seuraavaan haastavempaan kuukauteen.
Ratkaisu: kivennäisvesi. En oikein ikinä pitänyt kivennäisvedestä ja tämä ensimmäinen haaste olisi hyvä aika muuttaa se: tulisin juomaan joka päivä puoli litraa kivennäisvettä. Yksinkertaista, eikö?
Suunnitelmien mukaisesti ei haaste ollut ongelma: syyskuun ajan Olvin vähähiilihappoisen kivennäisveden maku muodostui tutuksi ja mielyttävämäksi.
Ennen kuun loppua lisäsin vaikeutta lisäämällä päivittäisiin rutiineihin meditoinnin ja päiväkirjan pidon. Koska nämä tavat eivät olleet erityisen haastavia, muodostui niistä kestäviä tapoja jotka ovat säilyneet tähän päivään saakka.
Ensimmäinen virallinen haaste takana ja lokakuu edessä, oli aika keksiä uusi tapa haastaa itseäni. Kun edellinen oli ollut jonkin lisäämistä, sai seuraava haaste olla jonkin karsimista elämästä ja näin tulevat haasteet vuorottelemaan jatkossakin.
Lienee sanomattakin selvää että haukkasin liian suuren palan piirakkaa päättäessäni olevani valittamatta kuukauden ajan. Viimekuisen onnistumisen myötä kunnianhimoa toki riitti muttei ihan tarpeeksi tähän haasteeseen. Valittaminen toki väheni, muttei lakannut tyystin. Haaste sellaisenaan epäonnistui. You win some, you lose some.
Mutta en antanut tämän vastoinkäymisen lannistaa sillä oli seuraavan haasteen aika. Alkuperäinen idea marraskuulle oli ottaa valokuva joka päivä, niin kuin videon insinöörikin oli tehnyt. Tämä idea jalostui sittemmin päivittäisten asujen taltioimiseksi päiväkirjamaiseen muotoon. Samalla oli oiva tilaisuus tonkia vaatekaappiani hieman syvemmin ja hyödyntää vähälle käytölle jääneet vaatteet.
Haaste oli jymymenestys. Vanhojen vaatteiden uudenlainen yhdistely oli kiehtovaa ja herätti uuden mielenkiinnon paremmin pukeutumista kohtaan. Marraskuun asuista koostettu albumi on nähtävillä TÄÄLLÄ.
Saapui pimeä ja lumeton joulukuu ja oli aika karsia jotain elämästäni. Kuten jotkin saattoivat jo arvata, oli kyseessä edellissä kirjoituksessa mainittu SOMEton kuukausi.
Vuoden ja haasteen vaihtuessa oli jännä ajatella, kuinka negatiivisen kuvan koulu oli jättänyt mieleeni kirjoittamisesta. Tuskin muistan aikaa jolloin olisin kirjoittanut mitään vapaaehtoisesti. Kuitenkin tämän blogin syntyessä saivat kauan tukahduksissa olleet luovuuteni hanat vihdoin aueta ja virrata vuolaasti. Kuka olisi arvannut että luova kirjoittaminen voisi olla miellyttävää, saatika innostavaa ja nautinnollista.
Haasteiden myötä kuluneista kuukausista on tullut paljon mieleenpainuvampaa. Ne eivät enää sekoitu toisiinsa, vaan jokainen kuunvaihto on jonkin vanhan loppu ja uuden alku. Muutos on mahdollisuus, se pitää meidät varpaillaan ja liikkeessä.
Matt Cuttsia siteeratakseni totean että seuraava kuukausi tulee kulumaan halusit sitä tai et, mikset siis haastaisi itseäsi ja tekisi ajastasi muistettavampaa.
PS. Kenties helmikuun ajan olen ilman sokeria, hedelmäsokeriahan ei lasketa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti